By Tanja Saarinen
Kulttuurienvälinen viestintä työelämässä – näkymätöntä mutta ratkaisevaa
Kulttuurienvälinen viestintä on osa arkipäivää Suomessa, mutta usein huomaamattomammin kuin tiedostammekaan. Monikulttuurisuus ei ole enää ilmiö vain tietyillä aloilla. Se on todellisuutta kaupoissa, oppilaitoksissa, rakennustyömailla ja konttoreissa. Se näkyy kansainvälisissä tiimeissä, joissa samassa kokouksessa saatetaan ymmärtää hiljaisuus eri tavoin: toiselle se on ajattelun tila, toiselle epämukava tyhjyys, joka pitäisi täyttää.
Kulttuurienvälinen viestintä tarkoittaakin kykyä toimia vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jotka tulevat eri kulttuurisista taustoista. Tämä ei rajoitu kansallisuuteen tai äidinkieleen. Kulttuuri voi ilmetä myös työrooleissa, iässä, koulutustaustassa tai jopa siinä, miten suhtaudumme aikaan ja auktoriteettiin.
Johtajuus vaatii tänä päivänä kulttuuriälyä
Johtajuuden ja työyhteisöjen näkökulmasta kyse ei ole enää vain kielitaidosta tai yksittäisistä kulttuuritietoisista eleistä. Kyse on kokonaisvaltaisesta tavasta kohdata toisia ihmisiä, huomioida erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja sekä rakentaa siltoja, kun viestinnän keinot ja odotukset eivät täysin kohtaa.
Kulttuurienvälinen viestintä on tärkeää erityisesti johtamisessa. Johtaja, joka osaa lukea tilannetta yli kulttuurirajojen, pystyy luomaan työyhteisön, jossa ihmiset kokevat tulevansa nähdyiksi ja ymmärretyiksi. Tämä vaikuttaa suoraan työhyvinvointiin, sitoutumiseen ja myös tuloksiin. Harvard Business Review'n ja Deloitten tutkimusten mukaan monimuotoiset tiimit, joissa viestintä toimii kulttuurien välillä, ovat tuottavampia ja innovatiivisempia kuin homogeeniset ryhmät.
Kun suomalainen tiiminvetäjä lähettää palautetta suoraan sähköpostilla ja kansainvälinen kollega kokee sen liian kovasanaisesti, kyse ei ole pelkästä viestintätyylistä, vaan syvemmistä kultuurisista eroista.
Luottamusta ei rakenneta sattumalta – viestintä ratkaisee
Haasteita syntyy usein silloin, kun erilaiset viestinnän tavat törmäävät arjessa. Joissain kulttuureissa arvostetaan suoraa puhetta ja nopeita päätöksiä, kun taas toisissa pidetään tärkeänä kohteliaisuutta ja konsensusta. Kun näitä eroja ei tunnisteta, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja turhautumista. Ei siksi, että toinen olisi hankala, vaan siksi, että viestinnän taustalla olevat oletukset ovat erilaisia.
Tällaisissa tilanteissa kulttuuriäly (Cultural Intelligence, CQ) tarjoaa hyödyllisen viitekehyksen. David Livermoren mukaan kulttuuriäly koostuu muun muassa motivaatiosta ymmärtää kulttuurieroja, tiedosta niihin liittyvistä ilmiöistä ja kyvystä sopeuttaa omaa toimintaa sen mukaan. Se ei vaadi kaikkien kulttuurien täydellistä tuntemista vaan tärkeämpää on uteliaisuus, reflektointikyky ja halu oppia.
Kulttuurienvälinen viestintä ei myöskään tarkoita, että pitäisi ”unohtaa” oma tapa viestiä. Kyse on enemmänkin siitä, että ymmärtää, milloin oma tapa toimii ja milloin sitä kannattaa hienosäätää. Esimerkiksi esihenkilön on hyvä tunnistaa, miten palautteen antaminen voi eri taustoista tuleville työntekijöille näyttäytyä: rakentavana vai kriittisenä, henkilökohtaisena vai neutraalina. Kun tämä otetaan huomioon, palaute todella kehittää, eikä vain etäännytä. Suosittelen lukemaan lisää kulttuurin vaikutuksesta viestintään alla olevasta postauksesta:
Kulttuurin vaikutus työyhteisön toimintaan ja vuorovaikutukseen
Taito, jota tarvitaan nyt – ja vielä enemmän tulevaisuudessa
Suomessa kulttuurienvälinen viestintä voi tulevaisuudessa olla yksi merkittävimmistä työelämätaitoihin liittyvistä kilpailueduista. Se ei ole vain eettinen valinta tai inhimillinen ele. Se on strateginen valinta, jolla rakennetaan kestävämpiä, toimivampia ja inhimillisempiä työyhteisöjä. Ja lopulta, se on taito, jota tarvitsemme yhä useammin myös omassa arjessamme. Siellä, missä kohtaamme toisiamme bussipysäkillä, kahvitauolla tai tiimipalaverissa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Tilaa uutiskirje ja laajenna horisonttejasi!
Hyvä tietää
Yritys
Palvelut
Powered by NUMINOS Digital