By Tanja Saarinen
Monikulttuurinen työyhteisö tuo organisaatioon erilaisia näkökulmia, kokemuksia ja tapoja tehdä työtä. Kun ihmiset tulevat erilaisista kulttuurisista ja ammatillisista taustoista, myös ongelmia voidaan lähestyä eri tavalla ja uusia ratkaisuja voi syntyä enemmän. Monikulttuurisuus voi parhaimmillaan olla organisaatiolle merkittävä voimavara.
Monikulttuurisuus ei kuitenkaan muutu automaattisesti voimavaraksi. Jotta erilaiset taustat ja näkemykset tukevat yhteistyötä, työyhteisössä tarvitaan kykyä ymmärtää erilaisia viestintä- ja työskentelytapoja sekä tehdä näkyväksi niitä oletuksia, joiden varaan yhteistyö rakentuu.
Tässä monikulttuurisuuskoulutuksella voi olla merkittävä rooli. Hyvin suunniteltu koulutus auttaa työntekijöitä, esihenkilöitä ja johtajia ymmärtämään kulttuuristen erojen vaikutuksia arjen yhteistyöhön ja löytämään käytännön tapoja hyödyntää monimuotoisen työyhteisön vahvuuksia.
Monikulttuurisuuskoulutus ja kulttuurienvälisen viestinnän koulutus liittyvät läheisesti toisiinsa, ja termejä käytetäänkin joskus lähes synonyymeina. Niissä on kuitenkin pieni painotusero, joka kannattaa ymmärtää, kun organisaatio etsii koulutusta monikulttuuriseen työyhteisöön.
Monikulttuurisuuskoulutus on laajempi kokonaisuus. Sen tavoitteena on auttaa työyhteisöä toimimaan paremmin kulttuurisesti monimuotoisessa ympäristössä. Koulutuksessa voidaan käsitellä esimerkiksi kulttuurienvälisen viestinnän lisäksi yhteistyötä, erilaisia työskentely- ja johtamistapoja, palautetta, konflikteja, kulttuurista älykkyyttä sekä kansainvälisten työntekijöiden integroitumista ja sitoutumista.
Kulttuurienvälisen viestinnän koulutus puolestaan keskittyy tarkemmin siihen, mitä tapahtuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, kun he tulevat erilaisista kulttuurisista taustoista. Miten suora tai epäsuora viestintä tulkitaan? Miten hiljaisuus, palaute, eriävät mielipiteet tai small talk ymmärretään? Entä miten sama Teams-viesti voi herättää kahdessa ihmisessä täysin erilaisen reaktion?
Käytännössä hyvä monikulttuurisuuskoulutus sisältää usein paljon kulttuurienvälisen viestinnän teemoja. Viestintä on yksi keskeisimmistä tavoista, joilla kulttuurierot tulevat näkyviksi työyhteisön arjessa. Ero voidaan tiivistää näin:
Monikulttuurisuuskoulutus = laajempi kokonaisuus monikulttuurisessa työelämässä toimimiseen.
Kulttuurienvälisen viestinnän koulutus = syvempi keskittyminen siihen, miten ihmiset viestivät ja tulkitsevat toisiaan kulttuurisesti erilaisissa tilanteissa.
Siksi koulutuksen painotus kannattaa valita organisaation tarpeen mukaan. Jos tavoitteena on kehittää koko monikulttuurisen työyhteisön toimintaa, monikulttuurisuuskoulutus voi olla luonteva kokonaisuus. Jos taas haasteet liittyvät erityisesti väärinymmärryksiin, viestintätapoihin tai vuorovaikutukseen, kulttuurienvälisen viestinnän koulutus voi olla parempi lähtökohta.
Numinos Coachingin valmennuksissa nämä kaksi näkökulmaa kulkevat usein yhdessä. Kulttuurienvälinen viestintä tarjoaa käytännön näkökulman siihen, missä yhteistyö voi mennä pieleen, kun taas monikulttuurisuuskoulutus auttaa tarkastelemaan laajemmin, miten koko työyhteisö voi rakentaa toimivampia tapoja tehdä yhteistyötä.
Jos haluat tutustua tarkemmin kulttuurienväliseen viestintään työelämässä, lue myös Kulttuurienvälinen viestintä työelämässä – näkymätöntä mutta ratkaisevaa.
Monikulttuurisuuskoulutus auttaa työyhteisöä tunnistamaan tilanteita, joissa erilaiset kulttuuriset oletukset voivat vaikuttaa yhteistyöhön ja ennen kaikkea löytämään tapoja toimia niissä paremmin. Käytännössä koulutus voi lähteä liikkeelle hyvin arkisesta tilanteesta. Esimerkiksi suomalainen esihenkilö lähettää kansainväliselle työntekijälle Teamsissa viestin: “Voisitko hoitaa tämän tänään?” Esihenkilön mielestä viesti on selkeä ja tehokas. Työntekijä puolestaan voi tulkita sen käskyksi, vaikka tehtävän tarkoitus tai kiireellisyys ei ole hänelle täysin selvä. Toinen työntekijä taas saattaa odottaa, että esihenkilö kertoo tarkemmin, mitä häneltä odotetaan.
Koulutuksessa tällaista tilannetta voidaan purkaa yhdessä: Mitä viestissä oikeastaan sanottiin? Mitä lähettäjä oletti vastaanottajan ymmärtävän? Mitä vastaanottaja saattoi tulkita? Ja miten saman asian voisi ilmaista niin, että odotukset ovat kaikille selkeät?
Tässä kohtaa voidaan hyödyntää myös Meaning Gap -viitekehystä. Meaning Gap tarkoittaa viestin tarkoitetun merkityksen ja vastaanottajan tulkinnan väliin syntyvää kuilua. Viesti itsessään voi olla täysin selkeä lähettäjälle, mutta se ei tarkoita, että vastaanottaja rakentaa siitä saman merkityksen. Kulttuurisesti monimuotoisessa työyhteisössä tämä kuilu voi syntyä esimerkiksi erilaisista käsityksistä suoruudesta, hierarkiasta, kiireellisyydestä tai siitä, kuinka paljon asioita pitää sanoittaa ääneen. Sama viesti voi siis olla kielellisesti ymmärrettävä, mutta silti merkitykseltään epäselvä. Tätä kuilua ei tarvitse yrittää poistaa arvaamalla, miten “tietyn kulttuurin edustaja” todennäköisesti tulkitsee viestin. Sen sijaan voidaan opetella tunnistamaan, missä kohtaa merkitys saattoi muuttua matkalla lähettäjältä vastaanottajalle. Silloin huomio siirtyy kulttuurien luokittelusta itse vuorovaikutuksen tarkasteluun.
Koulutuksessa voidaan esimerkiksi kysyä: Mitä minä tarkoitin? Mitä toinen saattoi kuulla? Mitä oletin hänen tietävän? Mitä minun olisi pitänyt sanoittaa tarkemmin? Tällaiset kysymykset auttavat tekemään näkymättömät oletukset näkyviksi ja vähentävät turhia väärinkäsityksiä.
Monikulttuurisuuskoulutuksessa voidaan käsitellä esimerkiksi kulttuurienvälistä viestintää, erilaisia työskentelytapoja, palautteen antamista ja vastaanottamista, päätöksentekoa, johtamista, konflikteja sekä työyhteisön kirjoittamattomia sääntöjä. Sisältö kannattaa kuitenkin aina suhteuttaa siihen, millaisia tilanteita kyseisessä organisaatiossa tai tiimissä oikeasti kohdataan.
Monikulttuurisuuskoulutus ei siis tarkoita eri maiden käyttäytymissääntöjen ulkoa opettelua. Kulttuuri ei määritä ihmistä, eikä yksittäistä työntekijää voida koskaan täysin selittää hänen kansallisen taustansa perusteella. Olennaisempaa on oppia pysähtymään tilanteissa, joissa oma tulkinta ei tunnu toimivan, ja kysyä: voiko tässä olla taustalla erilainen tapa ymmärtää tämä tilanne?
Tämä tekee monikulttuurisuuskoulutuksesta ennen kaikkea yhteistyötaitojen koulutusta. Tavoitteena ei ole saada kaikkia kommunikoimaan samalla tavalla, vaan auttaa työyhteisöä rakentamaan yhteisiä toimintatapoja, joissa erilaiset viestintä- ja työskentelytyylit voivat toimia rinnakkain.
Monikulttuurisuuskoulutuksen tarkoitus ei ole tehdä työyhteisöstä “kulttuurisesti täydellistä”. Sen tavoitteena on auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin, miksi yhteistyö joskus toimii helposti ja miksi toisinaan pienetkin erot voivat aiheuttaa tarpeetonta kitkaa.
Ajatellaan esimerkiksi kokousta, jossa esihenkilö kysyy, onko kaikilla jotain lisättävää. Kukaan ei sano mitään, joten esihenkilö olettaa kaikkien olevan samaa mieltä.
Hiljaisuus voi kuitenkin tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asioita. Yksi voi ajatella, että päätös on jo tehty eikä hänen tarvitse kommentoida. Toinen voi odottaa, että esihenkilö antaa hänelle erikseen puheenvuoron. Kolmas voi ajatella, että eriävä mielipide olisi epäkunnioittavaa.
Kukaan ei välttämättä tee mitään väärin. Ongelma syntyy siitä, että ihmisillä on erilaiset oletukset siitä, mitä tilanteessa kuuluu tehdä.
Monikulttuurisuuskoulutuksessa tällaiset tilanteet voidaan tehdä näkyviksi ja muuttaa yhteisiksi toimintatavoiksi.
Kun puhutaan monikulttuurisesta työyhteisöstä, keskustelu keskittyy helposti kansainvälisten työntekijöiden perehdyttämiseen tai Suomeen muuttaneiden työntekijöiden sopeutumiseen. Todellisuudessa monikulttuurinen työyhteisö on koko työyhteisön yhteinen asia. Jos suomalainen organisaatio rekrytoi kansainvälisiä osaajia, ei ole tarkoituksenmukaista ajatella, että uusien työntekijöiden tehtävänä on yksin oppia suomalaisen työelämän toimintatavat. Myös organisaation, esihenkilöiden ja muun henkilöstön täytyy olla valmis tarkastelemaan omia oletuksiaan ja viestintätapojaan.
Tämä on yksi syy siihen, miksi hyvä monikulttuurisuuskoulutus on suunnattu koko työyhteisölle, ei vain kansainvälisille työntekijöille.
Tavoitteena ei ole saada kaikkia toimimaan samalla tavalla. Tavoitteena on löytää tapa tehdä yhteistyötä niin, että erilaiset toimintatavat voivat olla olemassa ilman, että ne jatkuvasti aiheuttavat väärinymmärryksiä. Suomalaisessa työelämässä esimerkiksi itsenäisyys, suoruus ja matala hierarkia voidaan nähdä positiivisina asioina. Toisessa kulttuurisessa ympäristössä sama toimintatapa voidaan tulkita välinpitämättömyydeksi, epäselvyydeksi tai kokemattomuudeksi. Kun opimme tunnistamaan näitä eroja, emme joudu muuttamaan omaa tapaamme olla. Sen sijaan voimme oppia soveltamaan omaa viestintäämme tilanteen mukaan. Tätä taitoa kutsutaan kulttuuriälyksi, mistä puhun lisää tässä blogissa.
Monikulttuurisessa tiimissä erilaisuus voi parhaimmillaan parantaa päätöksentekoa ja tuoda esiin näkökulmia, joita homogeeninen tiimi ei välttämättä huomaisi. Jotta näin tapahtuu, tiimin pitää kuitenkin pystyä keskustelemaan eroista. Jos ihmiset alkavat esimerkiksi vältellä vaikeita keskusteluja, tulkita toistensa viestejä pahantahtoisesti tai pitää omaa työskentelytapaansa ainoana normaalina tapana toimia, monimuotoisuus alkaa helposti tuntua kuormittavalta.
Monikulttuuristen tiimien koulutuksessa voidaan keskittyä juuri näihin arjen tilanteisiin. Tiimi voi tarkastella esimerkiksi viestintää, palautetta, päätöksentekoa, konflikteja, vastuuta ja yhteistyön odotuksia. Numinos Coachingin monikulttuuristen tiimien koulutus auttaa ymmärtämään, miten kulttuuriset erot vaikuttavat arjen työhön ja miten niitä voidaan muuttaa kitkan sijaan vahvuudeksi.
Monikulttuurisen työyhteisön toimivuudessa esihenkilöillä ja johtajilla on erityinen rooli. Johtaja määrittää pitkälti sen, millaisia toimintatapoja työyhteisössä pidetään normaaleina. Jos nämä toimintatavat ovat täysin kirjoittamattomia, kansainvälisen työntekijän voi olla vaikea tietää, mitä häneltä oikeastaan odotetaan. Esimerkiksi suomalaisessa työelämässä esihenkilö saattaa ajatella, että työntekijälle annetaan paljon vapautta, koska häneen luotetaan. Työntekijä taas voi kokea, että hänet on jätetty yksin ilman riittävää ohjausta. Molemmat voivat tulkita tilanteen omasta näkökulmastaan täysin loogisesti.
Siksi monikulttuurisen tiimin johtaminen vaatii usein tavallista enemmän selkeyttä. Odotuksia, päätöksiä, palautetta ja vastuuta ei kannata jättää liikaa oletusten varaan. Monikulttuurisen tiimin johtamisen valmennuksessa voidaan tarkastella esimerkiksi omaa johtamistyyliä, kulttuurisia oletuksia ja sitä, miten erilaiset käsitykset hyvästä johtamisesta vaikuttavat arjen yhteistyöhön.
Monikulttuurisuuskoulutus voi olla hyödyllinen erityisesti silloin, kun organisaatio on kansainvälistymässä, rekrytoi paljon kansainvälisiä osaajia tai työskentelee jo kulttuurisesti monimuotoisissa tiimeissä. Koulutuksen tarve voi näkyä esimerkiksi näin:
kansainvälisten työntekijöiden on vaikea päästä osaksi työyhteisöä
viestinnässä syntyy toistuvasti väärinkäsityksiä
esihenkilöt kokevat monikulttuuristen tiimien johtamisen haastavaksi
palautteen antaminen ja vastaanottaminen aiheuttaa kitkaa
työntekijöillä on erilaisia käsityksiä vastuusta ja aloitteellisuudesta
kokouksissa osa ihmisistä jää helposti hiljaiseksi
konflikteja vältellään tai ne kärjistyvät
organisaatio haluaa vahvistaa kansainvälisten työntekijöiden sitoutumista
työyhteisössä halutaan hyödyntää monimuotoisuutta paremmin.
Koulutukseen ei kuitenkaan tarvitse odottaa siihen asti, että ongelmia syntyy. Monikulttuurisuuskoulutus voi olla myös ennakoivaa organisaation kehittämistä. Kun yhteiset toimintatavat ja kulttuurisen yhteistyön taidot rakennetaan ajoissa, erilaisista taustoista tulevien ihmisten on helpompi löytää yhteinen tapa tehdä työtä.
Hyvä koulutus ei jätä osallistujia pelkästään miettimään kulttuurieroja. Sen pitäisi antaa konkreettisia työkaluja siihen, mitä seuraavassa kokouksessa, palautekeskustelussa tai haastavassa yhteistyötilanteessa voidaan tehdä toisin. Myös kouluttajan oma lähestymistapa on tärkeä. Monikulttuurisuudesta voidaan puhua tavalla, joka korostaa ongelmia ja eroja – tai tavalla, joka auttaa osallistujia näkemään erilaisuuden mahdollisuudet ilman, että todellisia haasteita vähätellään.t
Numinos Coaching yhdistää valmennuksissaan kulttuurienvälisen viestinnän tutkimukseen pohjautuvia viitekehyksiä, positiivista psykologiaa ja käytännön työkaluja. Tavoitteena ei ole keskittyä vain kulttuurieroihin, vaan vahvistaa selkeyttä, yhteistyötä ja kykyä hyödyntää erilaisuutta työyhteisön voimavarana, sillä kaikki monikulttuuriset työyhteisöt ovat erilaisia. Kansainvälisen asiantuntijatiimin tarpeet ovat erilaiset kuin esimerkiksi sairaalan monikulttuurisen henkilöstön tai oppilaitoksen opetus- ja ohjaushenkilöstön tarpeet. Tämän vuoksi sisältö voidaan rakentaa esimerkiksi tietyn tiimin, esihenkilöiden tai koko organisaation tarpeiden ympärille. Koulutus voidaan toteuttaa työpajana, koulutussarjana tai pidempänä valmennusprosessina. Myös toteutustapa voidaan valita organisaation mukaan. Koulutus voidaan järjestää verkossa, paikan päällä tai hybridinä.
Monikulttuurisuus ei rajoitu yrityksiin. Korkeakoulut, ammattikoulut ja muut oppilaitokset kohtaavat yhä enemmän kansainvälisiä opiskelijoita ja monikulttuurisia opiskelijaryhmiä. Henkilöstö tarvitsee käytännön työkaluja esimerkiksi siihen, miten kulttuurierot voivat vaikuttaa opiskelijoiden osallistumiseen, palautteeseen, auktoriteettikäsityksiin ja vuorovaikutukseen.
Myös oppilaitosten henkilöstölle suunnatussa koulutuksessa lähtökohtana kannattaa olla koko yhteisön osaamisen kehittäminen – ei opiskelijoiden lokeroiminen kulttuuritaustan perusteella.
Monikulttuurinen työyhteisö ei tarvitse sitä, että kaikki oppivat toimimaan samalla tavalla. Se tarvitsee yhteisen ymmärryksen siitä, miten erilaiset toimintatavat voidaan tuoda yhteen. Kun työntekijät uskaltavat kysyä, selkeyttää ja tarkistaa omia oletuksiaan, kulttuurierot eivät enää automaattisesti tarkoita kitkaa. Ne voivat tuoda tiimiin uusia näkökulmia, parempaa ongelmanratkaisua ja kykyä tarkastella asioita useammasta näkökulmasta.
Monikulttuurisuuskoulutuksen tärkein tavoite ei siksi ole opettaa mahdollisimman paljon eri kulttuureista. Sen tärkein tehtävä on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin ja tekemään yhteistyötä erilaisista lähtökohdista. Kun näin tapahtuu, monikulttuurisuus ei ole asia, jota organisaation täytyy vain hallita. Se voi olla yksi sen suurimmista voimavaroista.
Powered by NUMINOS Digital